Sukuumme syntyi eilen uusi jäsen, Onni sai serkkupojan. Tietenkin uutinen kerrottiin myös Onnille ja tänään menemme pientä vauvaa katsomaan sairaalaan.
Onni ihmetteli sitä, että vauva on sairaalassa. Hän yhdistää sairaalan sairauteen... Kerroin Onnille, että vauva on tullut sairaalassa äitinsä masusta. Muistaahan Onni, kuinka iso masu tädillä oli, kun vauva oli vielä masussa. Hän tapitti minua silmät suurellaan yhtenä isona kysymysmerkkinä. Jatkoin, että Onnikin on tullut sairaalassa äitinsä masusta, mutta se äiti, jonka masussa Onni on ollut, en ole minä. Ja että Onni on ollut toisen äidin masussa ennenkuin meistä tuli Onnin perhe; äiti ja isi. Onni katsoi minua tarkkaan ja kysyi: "Minkä äidin?" Selitin, että hänellä on kaksi äitiä; masuäiti ja minä.
Onneksi meillä on ystäviä, joilla on myös kotimaisia adoptiolapsia. Kerroin Onnille, että myöskään Vilma ei ole ollut Jaana-äidin masussa eikä Venla ole ollut Sanna-äidin masussa (nimet muutettu). Onni, Vilma ja Venla ovat kaikki tulleet meille pikkuisina vauvoina, vaikka eivät olekaan tulleet meidän masuista. Onni tapitti minua edelleen silmät teevadin kokoisina ja kysyi: "Kukas vauva siellä Jaana-äidin masussa sitten on?" Vastasin, ettei siellä ole vauvaa, eikä ole koskaan ollutkaan. "Jaa, kun se torni kasvoi NIIIIN isoksi. Ja sitten se lintu lensi sinne tuulimyllyn päälle."
Että se siitä. Saa nähdä, kuinka asia mietityttää pienen mieltä - vai mietityttääkö. Olemmehan me tästä aiheesta Onnin kanssa monesti aiemminkin jutelleet, mutta tämä tuntui olevan ensimmäinen kerta, jolloin se todella hetkeksi tuntui vievän hänen täyden huomionsa. Kunnes mieleen tuli jotain mielenkiintoisempaa...
tiistai, helmikuu 13, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti